Olen saanut tuntea, että Jumala ei koskaan hylkää, vaikka kaikki ihmiset minut hylkäisivät. On Yksi, joka ei hylkää eikä jätä särjettyä, heikkoa saviastiaa. Jeesus Kristus Pyhän Henkensä kautta auttaa meitä kurjia ja joskus tyhjiäkin saviastioita. Hän pystyy täyttämään meidät yhä uudelleen Pyhällä Hengellään, kun vain janoamme Hänen puoleensa. Vaikka savimajamme olisi rikkoutunut ajat sitten ja ollut rikkiöllä iät ajat, Jumala tahtoo aina korjata ja eheyttää, kun vain sitä Häneltä anomme. Ja vaikka emme anoisikaan, siltikin Jumala hoitaa meitä tiedostamattammekin. Ihminen ei aina huomaa, kun Jumala puhuu meille ja hoitaa meitä eri tavoin.
Joskus Jumalan pitää muovata meistä täysin uusia saviruukkuja. Tarttunut kuona on poistettava. Tilalle saamme kauniin, kiiltävän, puhtaan sisuksen. Ja ulkokuorikin loistaa Pyhän Hengen läsnäoloa. Mikä riemu ja rikkaus saada olla täysin uusi luomus! Herra pystyy luomaan uutta, kun vain annamme Hänelle valtuudet uudistaa meitä ja haluamme mahdollisuuden olla Hänen käytössään.

Vaikka kulkisimme kuinka pimeässä laaksossa yksin ja pelokkaina, tuntui miltä tuntui, Jeesus itse kulkee kanssamme, kun vain pyydämme. Hän tahtoo johdattaa kaikki lampaansa perille. Jumala ei halua kenenkään eksyvän väärille poluille. Hän vetää aina puoleensa rauhallaan ja rakkaudellaan. Olen sitten kuinka alas tahansa vajonnut - sielläkin, yksin, pimeässä, voin kokea Jumalan rakkauden lähelläni. Jumalan rakkaus on agape-rakkautta, sellaista rakkautta, mitä ihminen pystyy ainoastaan Jumalalta saamaan.